{ a sim-game kennel }

Tarinathan alkavat yleensä yllättäen ja tapahtumapaikkaa romaanin tapaan kuvaillen; mitä tapahtuu missä, milloin ja kuka sitä tekee. Tarinoita on monia, mielenkiintoisia, pitkiä ja lyhyitä. Ne kertovat eri asioista, kuten rakkaudesta, elämästä ja kuolemasta tai vaikka omenoista. Mielikuvitushan on tarinan herra - sen tekijän ja lukijan. Näemme asiat eri tavoin, mutta yleensä tarinan luettuaan lukija ja tekijä ovat samoilla linjoilla. Miksi tarinoita tehdään? Syitäkin on monia, ja niin on minullakin. Pyyhi pölyt Tally Story -nimisen kirjan päältä ja käännä loppumaton takakansi nenäsi eteen.

Heti suoraan ja lyhyesti sanottuna, kiinnostukseni susiin ei ota loppuakseen. Jotkut voivat vihata niitä sydämensä kyllyydestä, hyvänä esimerkkinä niiden tappaja-leiman takia. Ne sydämettömät vaeltajat, jotka tappavat elääkseen. Mieli luonnon tavoin on ihmeellinen, miten tuollainen eliö voi kiehtoa niin paljon tätä ihmislasta. Miten täysin mahdoton unelma vain kasvaa; saada susi omaksi lemmikiksi. Ihmeellinen oli myös se kirja, mikä minulle avasi kantensa koirasusien maailmaan. Miten ne kiehtoivat susien lailla, miten ne vaikuttivat niin susilta. Kuin kopioita kesyempänä versiona. Vaikka niitä ei melkein voi edes verrata toisiinsa.

Olisi pikku hiljaa aika aloittaa tarinan lukeminen. Pääosassa siis minä sekä saarloos wolfhondeja ja ceskoslovensky vlcakeja kasvattava, enemmän ceskoihin panostava, virtuaalikennelini. Mutta vielä lopuksi, tämä v.kennel ja sen tarina ei ole pelkkä v.kennel ja sen tarina. Kun kääntelet alkusivuja, näät että yksi, ehkä mitättömältä tuntuva, sivu on pyhitetty tälle kliseiselle tekstille: Kiitos teille, sudet, tästä tarinasta jonka saan jakaa sydämessäni teidän kanssanne. Niin tyhmältä kun se kuulostaakin, sitä enemmän se minulle merkitsee.